|
Nyt on takana
uudenlainen syysleiri ja siitä jäikin hyvä maku. Porukkaa olisi voinut olla
viikolla enemmän mutta viikonloppu oli täynnä.
Kokemus oli hyvä ja kestokin riittävän pitkä (7vrk).
Mutta sitten
leiriin.
Lähtöhän oli
perjantaina Helsingistä ja se onnistuikin ajallaan ja lähdimme kohden
Hankoa. Tarkoitus oli ehtiä Porkkalan luo yöksi
ja sukeltaakin siinä
välillä. Ensimmäiseksi kohteeksi oli ajateltu Sunsborg, mutta ulkona olikin
keliä ja päätimme mennä
Salmön rantaan ja käydä etsimässä siellä olevia hylkyjä. Paikalla
päästiin pimeän aikaan, joten teimme samalla yödyykin. Ja niinhän siinä kävi
että eksyttiin toisista ja paritkin vaihtui. Eikä hylky löytynyt. Pinnalla
keli oli hieno ja niinpä saimme seurata ilotulitusta Helsingistä ja
salamointia Viron suunnalta.
La aamulla vene starttasi jo 04.00 Hankoa kohden, jonne saavuimmekin
ajoissa. Sieltä otimme kyytiin muutaman sukeltajan. Pysähdyksestä satamassa
tuli vain muutaman minuutin pituinen. Sitten suunnistimme
Keulakuvalle.
Siellä teimme kaksi dyykkiä. Keli oli kovin vaihteleva, välillä tyyntä ja
aurinkoista sitten tuuli kovaa ja satoi. Näkyvyys oli kohtalainen.
Koska keli oli nousemassa suuntasimme takaisin Hangon eteläpuolelle
suojaiseen paikkaan. Siellä osa teki purjeveneen hylkyyn
vielä kolmannen
sukelluksen. Sitten oli aika levähtää ja saunoa. Jykä kaivoi kitaran esille
ja Ela oli kopioinnut laulun sanoja. Siispä laulamaan. Kipparimme Akikin
yhtyi huuliharpullaan soittoon. Fiilis oli tosi hyvä. Kitaraa ja harppua
saimmekin kuulla koko
matkan.
Sunnuntaina merellä oli melkoinen myräkkä ja päätimme toimia kumpparilla.
Ensin veimme porukat
Hauensuoli
Kaapelihylylle ja sitten
Gustavsvärnin kanuunoita katselemaan. Kumppari kuski urakoi kunnolla
sillä keikkoja tuli aika monta. Illalla menimme sitten jälleen Hankoon. Osa
porukasta lähti kotiin tyytyväisenä ja tulipa yksi kyytiinkin.
Jäimme yöksi laituriin sillä aamulla piti vielä käydä kaupassa. Osa lähti
iltakävelylle joka kyllä hieman venähti. Näissä laituripaikoissa on aina
vaara maasairaudelle.
Maanantai aamu ei ollutkaan niin tyyni kuin oli luvattu mutta lähdimme
kumminkin kohti Utötä. Päätimme sukeltaa matkalla Alfredilla
Vänön kupeessa.
Hylky oli vielä muodossaan ja näkyvyyskin hyvä. Tietenkin jos ei lasketa
noin miljoonan meduusan uimista hylyn yli siellä ollessamme. Medusoita
näimme kaikilla hylyillä, mutta määrä oli täällä mieletön. Päätimme mennä
Vänöseen yöksi ja
käydä katsomassa Aldfredin keulakuvaa, joka löytyy saaren kappelista. Saaren
luonto hurmasi muutenkin meidät, sillä se
oli täysin erilaista kuin
mantereella. Oli kataja metsiä, hehtaareitan kanervaa ja ryömivää katajaa.
Käykää tutustumassa.
Tiistai aamu oli sitten juuri niin hieno kun luvattu ja suunnistimme suoraan
Parkille. Nyt
keli pysyikin hyvänä vaikka tuulen suunta muuttui hylyllä olon aikana ja
ankkurikin meinasi jäädä kiinni. Poiju oli kiinni keskilaivassa. Saimme
kaksi hyvää sukellusta ja näkyvyyskin oli kohtalainen. Kesken toiminnan
yhteensä kolme hyljettä kävi meitä moikkaamassa ja poijua ihmettelemässä. Illaksi suunnistimme
Utön satamaan
ja lähdimme kyselemään, josko
majakkaan
pääsisi tutustumaan. Saimme kuin saimmekin oppaan
kiitos siitä ystävällisten
utöläisten. Ehdimme tehdä kierroksen myös saarella ja käydä esim. kappelissa
katsomassa Parkin onnettomuudessa menehtyneiden kunniaksi tehtyä kynttilän
jalkaa. Majakka kierrokselle lähti myös laiturissa olevan purkkarin
porukkakin. Hyvin sukellusten ja kulttuurin jälkeen vetäydyimme paatille ja
pidimme "kassit tyhjäksi" juhlat. Siis jokainen halukas tarjoaa kassiensa
piiloista löytyviä juomia. Siinä sitten saunottiin, poristiin ja
lauleskeltiin. Purkkarin porukkakin kävi meitä tervehtimässä. Iltahan siinä
venähti ja aamulla olinkin hieman väsynyttä porukkaa.
Keskiviikko aamuna sitten "aamupartio" varmisti että lähdemme ajoissa
liikkeelle. Sillä meidän piti olla Hangossa ajoissa ja sukeltaakin kerran
välissä.
Päivä olinkin hieno ja lämmin. Päätimme mennä matkalla
Schilerille. Hylky
on auennut kuin herneenpalko. Mutta näkyvyys olikin paras mitä tällä
keikalla koettiin, parhaimmillaan yli 10m. Joten kaikki halusivat olla
mahdollisimman pitkään hylyllä. Sitten menimme Bengtskärin ohi, ikäväksemme
ei ollut aikaa pysähtyä. Saavuimme hienon kelin vallitessa Hankoon ja
jälleen jäi osa pois kyydistä. Nyt emme jääneet laituriin vaan lähdimme heti
eteenpäin. Osa kävi kaupassa
kyllä täydennyksellä ja ajoivat kumpparilla
Orbiitin kiinni. Menimme yöksi
Tvärminnen luonnonsuojelualueen lähelle. Päätimme yrittää aamulla
Eiralle.
Torstai aamu valkeni tuulisena ja vaihdoimme kohteen Eggoksi. Sielläkin
kyllä tuuli, mutta keli ei ollut niin paha. Näkyvyys oli niin huono että
jatkoimme matkaa sisäreittiä.
Barösundin kautta Porkkalan lähellä olevan Stor Träskön rantaan ja
kävimme Merkiriuksella
ja etsimässä Alkoa
(hylky)
kumminkaan löytämättä. Sukellusten jälkeen tutustuimme Stor Sträsköhön.
Löysimme räjäytettyjä linnoitusrakennelmia, eläinten luurankoja,
mielenkiintoista. Veneellä oli meille pieni yllätys kun kokki ihmetteli
savua keittiössä. Syyksi paljastui kytevä seinä. Se oli kuumennut hellan
vieressä. Se sammutettiin ja sitä seurattiinkin sitten loppumatkan. Onneksi
ei sentään tullut tulipaloa.
Perjantai aamulla hieman mietittiin mihin, lopulta päätimme koittaa Sundsborgille. Keli ei ollut ihan ennusteen mukainen ja niin kävimme
tekemässä yhden dyykin sinne. Poijunaru meni keulaan. Alas päästyä oli
aluksi todella vaikea selvittää missä kohti hylkyä ollaan. Oletus oli aluksi
keskilaiva. Näkyvyys oli surkea. Niinpä osa lähtikin ylös ja vain yksi pari
kävi keskiosassa. Syvyys, jännitys tai jokin muu syyn takia yksi otti
varmuudeksi happea sukelluksen jälkeen. Jatkoimme kohden Helsinkiä ja teimme
vielä yhden päätös sukelluksen
Coolarolle. Sitten
satamaan ja homma selvä.
Mitään suuria kommelluksia ei sattunut ja kalusto toimi moitteettomasti.
Hieman kyllä jännitti kun varakompurakin jäi kotiin. Omatkin laitteet kesti
hyvin.
Hylkykohteita oli kaikkiaan 13. Osahan oli lautakasoja , mutta toisaalta
huippuna oli Park. Vaativuus taso oli kohtuullinen, joten kaikki halukkaat
pääsivät niihin.
Kelit olivat kohtuulliset, niinpä etenimme vain pienillä muutoksilla.
Miehistönä meillä oli kipparina Aki, kansi miehenä "puolisormi" Pena ja
kokkina Ibiza.
Kaikki hylyt löytyivät oli niissä poiju tai ei. Ankkurin laskussakin
onnistuttiin ja yleensä uinti matkat jäi vähiin. Aikataulutkin pitivät
joitain pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Pena hoiti kansihommat meidän
pienellä avustuksella.
Kokkimme tarjosi hieman erilaista ruokaa. Se ei ollut perinteistä
suomalaista vaan esim. unkarilaista. Ruoka oli hyvää ja erittäin täyttävää.
Joinain päivinä tahtoi ruokailun aloittaminen venyä. Sillä Ibiza ei ole
ammatti kokki, vaan ennemminkin ruuanharrastaja.
Ja kaasuhellakin oli hieman
konstikas käyttää. Silti annamme hänelle kiitettävän ruuasta.
Orbiit toimi hienosti kuten yhteistyö henkilökunnan kanssa.
T:Joke
|
