|
Jälleen yksi leiri takana. Nyt kelit eivät meitä hellineet. Aluksi tuuli
kovaa, sitten alkoi sateet kiusata, lopuksi sentään aurinkokin paistoi.
Kelistä johtuen koko viikon kosteusprosentti oli todella korkea, niinpä
kamoja jouduttiin kuivailemaan mökillä. Onneksi lämpötila pysyi
siedettävänä koko ajan.
Ruokapuoli tuli jälleen hoidettua Navigaattorissa. Ruoka olikin hyvää ja
sitä riitti. Jopa niin, että viimeisenä lauantaina emme enää jaksaneet
millään syödä loppuun, vaan piti ottaa dogibag. Se sitten tuhottiin
venematkalla Helsinkiin sunnuntaina.
Meillä oli pari mökkiä käytössä, mutta silti meinasi olla hieman ahdasta
välillä.
Vene saapui jo perjantai illalla paikalle ja lauantai aamulla kamat
pakattiin siihen. Keli oli tuulinen ja suunnistimme Siipirattaalle. Sami
ja Anna tulivat vielä illalla ja kävivät kumpparilla Antoniolla.
Sunnuntaina oli hieno päivä, mutta tuuli mielettömän kovaa. Päätimme käydä
katsomassa Lappohjassa olevia panssarivaunuja. No ei niitä löytynyt, vaan
kovasti roinaa. Tämän jälkeen päätimme käydä Kuningattaren lähteelle (jota
myös ”ritarittarien lähteeksi” kutsuttiin), sillä kova tuuli esti ulos
menon. Paikka on vanha vedenottamo, josta laivat hakivat vesitäydennystä.
Paikka on todella näkemisen arvoinen kohde. Osa sukelsi myös täällä.
Maanantaina menimme sitten ensiksi Pirtulle, jossa ei ollut paras
mahdollinen näkyvyys. Tämän jälkeen osa sukelsi Eggolla, missä taas oli
mieletön näkyväisyys. Paikalla oli myös Räpylä ja Ara. Tämän jälkeen vielä
kävimme Antoniolla.
Tiistaina olikin sitten pieni porukka. Osa lähti kotiin ja osa oli niin
nuhassa, että jäi kyydistä. Nyt suunnistimme suoraan Eggolle. Arakin tuli
meidän jälkeen. Näkyvyys edelleen hyvä. Paikalla oli myös
armeijan vene. Olivat tulleet tutkimaan öljyvuotoa hylystä. Joku oli
tehnyt kylkeen konehuoneen kohdalle reiän, josta öljyä tulee. Toista dyykkiä emme tehneetkään vaan menimme Hästo-Buson muistomerkille. Tälle
saarelle kuoli 63 sitä puolustanutta suomalaista. Sitten takaisin
järjestämään rapujuhlia. Jotka onnistuivat hienosti, kiitos emännille Ela
ja Jaana.
Keskiviikkona iso vene ei lähtenyt vaan porukka kävi Antoniolla
kumpparilla. Oli välipäivän paikka. Joten suunnistimme Hankoon. Piti syödä
pizzat, mutta eipä saatu. Mutta oli silti kiva käydä.
Torstaina suunnistimme jälleen Eggolle. Pari dyykkiä tutussa ja
turvallisessa hylyssä. Katsastimme myös armeijan tekemät paikat. Illalla
muistimme kerhon paidalla Navigaattorin Johannaa, jolla oli synttärit.
Sitten syötiinkin sen kunniaksi monta kiloa jäätelöä.
Perjantaina päätimme lähteä aikaisemmin, että kerkiämme ensimmäiseksi
Eiralle. Kelikin vaikutti hyvältä. Hylyllä olikin sitten kohtalainen
näkyvyys. Konehuoneessa, kyljellä, keulassa, radistinhytissä,
komentosillalla…..käytiin. Ne normaalit paikat. Etsipä yksi pari jotakin ”aarettakin”?
Räpyläkin kävi heittämässä yhden keikan meihin kiinnittyneenä. Kesken
toisen sukelluksen alkua alkoi tuulla ja keli koveni. Hieman huolestuimme,
mutta osan jo ollessa vedessä, jatkoimme. Seurasimme keliä ja käskimme
ylös tulevia varomaan veneen liikkeitä. Maski päässä ja regu suussa.
Lauantai ja viimeinen sukelluspäivä. Tietenkin kohden Eggoa. Räpylä oli jo
paikalla. Emme päässeet kiinni heihin. Olivat poijun irrotus puuhissa. Oli
lainapoiju laivastolta. Veimme oman köyden alas. Näkyvyys oli surkea,
osittain edellisten sukeltajien jäljiltä.Paluumatkalla vielä poikettiin Antoniolla jossa koko viikkona oli heikohko
näkyvyys.
Sukellusten jälkeen Johanna tarjosi meille niin paljon ruokaa, kun
jaksoimme syödä. Päätimme juhlia viimeistä sukelluspäivää ”roskaruualla”.
Söimme pizzaa, hampurilaisia, nugetteja ja ranskalaisia, niin että olimme
haljeta. Taisi siinä pari oluttakin mennä. Saimmepa vielä Navigaattori
paidan palkinnoksi Mölkky mestaruus kilpailuihin. Olimme koko viikon
iltaisin pelanneet sitä. Paidan voitti kisan järjestäjä, tuomari ja jyry
Jykä. Ettei vaan rukannut sääntöjä.
Lopulta voimme pitää viikkoa onnistuneena. Vaikka kelit olivat aluksi jopa
todella surkeat. Tuuli ja satoi. Lopulta aurinko paistoi. Venekin
saatiin Helsinkiin hyvässä säässä sunnuntaina. Kastina neljä sukeltajaa.
Kiitokset leirin onnistumisesta Merisukeltajille kompurasta, Juhalle
kumpparista ja tietenkin Marelle Danian kipparoinnista. Ja
kaikille paikalle olleille, ilman teitä leiriä ei olisi.
T: JR |
