| Veden jäähdyttyä syksyllä nopeasti ja
riittävien pakkasten ansiosta olemme saaneet nauttia mahtavasta jäätilanteesta. Lähes
kaikkilla kohteilla on riittävästi jäätä. Kerholaiset ovatkin sukeltaneet eri
kohteilla. Suosikki silti on edelleen Antonia Lappohjassa. Kohde on rannan tuntumassa ja matalalla. Kesällähän siellä näkyvyys on surkea, mutta talvella voi nauttia oikein päin olevasta puulaivasta. Näkyvyys on ollut hyvä ja siksi siellä onkin käyty useamman kerran talven aikana. Antoniolla jään paksuus on noin 60cm ja niinpä saatoimme ajaa suoraan avannon tuntumaan. Eninmillään laskimme jäällä olevan parkkeerattuna 11 autoa. Eli emme olleet koskaan yksin. Siksi teimmekin ensimmäisellä kerralla oman avannon. Kova homma tuollaisessa jäätilanteessa. Kuten lähes joka vuosi, oli nytkin ensikertalaisia mukana. Heidän reaktioita on hauska seurata. Alun jännityksen jälkeen kaikki ovat innoissaan, niin sukelluksesta jään alle kuin myös näkyvyydestä. Eka kerta on aina eka kerta. Leirillä 7-9.3
meitä oli kaikkiaan 20 henkeä. Vaikka emme olleet saaneet isoa mökkiä, mahduimme silti
hienosti pienempiin mökkeihin. |
|
|
|
Toiminta täydessä käynnissä |
Turvasukeltaja pehva jäässä ja lasit päässä. Poma |
|
|
Janne päätti hauskuttaa. Hän tuli jalat edellä avannosta pois. Narussa Pisko. |
|
|
|
Sitten on aika viimeisen parin. Nina ja Hese |
Autolla jäälle, ovet auki ja lämpimiksi taukojumppaa musiikin kera. Joke |
|
|
Leirillä oli luja naisenerkia ja naisten päivän kunniaksi he ottivat kuplivaa, ei kyllä ihan pienin naisista.
|
|
|
|
Edellisellä kerralla teimme avannon. Kova homma, mutta yhteistyöllä se sujuu |
|
|
|
Vielä puhdistus ja avannon luona voi vaikka poseerata |
|
|
|
Ei muuta kuin veteen |
Silloinkin oli jäällä kova ruuhka |
