P2-keikalle Ilmarilla Klasulle 2.10.2010

Lauantaina 2.10.2010 klo 07.00 alkoi porukka kerääntymään Herttoniemenrantaan, lähtöhän oli 07.30. Porukka kyllä tuli ajoissa ja venekin saatiin mukaan. Keli ennuste oli lähes tuuleton ja hyvä päivä. No se ei aivan toteutunut. Jo lähdön hetkellä oli kova sumu. Onneksi Ilmari on hyvin varustettu alus. Tutkan ja GPS varassa sitten lähdimme.
Helsingin edustalla saimme jonkin aikaa ajaa kirkkaassa auringon paisteessa. Näimme jopa melojia. Toivottavasti eivät joutuneet missään vaiheessa sumuun, sillä he eivät näy kunnolla edes tutkassa.
Jälleen jouduimme sumuun ja näin mentiin melkein perille. Loppu matkasta Kapasen Arin venekin ilmestyi näkyville. Hän poijuttikin Klasun. Näin me saimme tulla valmiiseen pöytään.
Nyt keli oli mainio. Aurinko paistoi ja ei tuullut oikeastaan yhtään. Ainoastaan pinta virtaus oli aika voimakas. Virtauksia oli myös pohjassa.
Hese toimissa sukellusvanhimpana , hän oli myös järkännyt keikan, kaikki olivatkin valmiina sukeltamaan heti paikalle päästyä. Menimmekin hyvässä järjestyksessä veteen.
Poiju oli keskellä laivaa, joten sinne oli helppo löytää takaisin. Näkyvyys oli mahtava ja virtaus putsasi koko ajan meidän jälkiä pois. Sukelsimme laivan peräosassa. Sieltähän edelleen löytyy varapotkuri, joka kyllä vaikutti varsinaista pienemmältä. Sekä vararuori. Ruorin yli menee nykyään aika järeä kettinki, joka menee ympäri hylkyä. Muutenkin hylyllä risteilee köysiä ristiin rastiin, jotka voivat haitata sukeltamista. Hylky on kyllä aika putsatun näköinen ja paljon on tehty aukkoja sinne tänne. Kun nyt paistoi aurinko, oli valoakin alhaalla mukavasti. Kaikki saivatkin hyvän dyykin ja oli mukava nousta takaisin alukselle turisemaan.
Ruokakin oli valmistunut ja pääsimme pumppauksen lomassa syömään. Matti oli valmistanut makarooni makkara sörsseliä, joka kyllä maistui ulkoilmassa. Pyysimme myös Kapasen porukan syömään. Syönnin jälkeen he lähtivätkin toiselle hylylle. Lähtiessä vielä laittoivat meille poijun, olivat ottaneet omansa pois ennen syöntiä. Sekin meni aivan keskellä.
Yksi kumppari ilmestyi jostakin lähestyen. Laskimme lipun alas, koska kukaan ei ollut vedessä. Kysyivät onko kunnon poijua hylyllä. Juuri silloin ei ollut mitään poijua, joten poistuivat jonekkin. Näimme vielä saman veneen illalla takaisin meno matkalla tulevan vastaan sumusta.
Nyt oli mahat täynnä ja pullojen pumppaus jatkui. Pullot tulivat täyteen ja niin tuli pinta-aikaakin riittävästi. Aloimme valmistautumaan toiseen sukellukseen. Samalla mantereelta päin alkoi jälleen sumu lähestyä. Toivottavaa oli tietenkin, että ehtisimme lopettaa sukellustoiminnan ennen sitä.
Yhdet lähtivät sukeltaen etsimään keulaa hävittäen suuntansa ja hylyn. No nousu vapaassa vedessä. Virtauksen ansiosta ajautuivat n.150m päähän hylystä. Ottivat suunnan ja dekoilivat välivedessä.
Nyt sumu ei enään ollut kuin muutaman sadan metrin päässä. Ja jälleen tulee kumppari sumusta. Suunta oli suoraan sukelluspaikan päälle. Emme tiedä näkivätkö lippua, vai eivätkö vaan ymmärtäneet sitä. Saimme kumminkin ohjattua kiertämään paikan. Rohkeaa porukkaa. Veneessä ei ollut tutkaa ja näkyvyys oli tällä hetkellä n 50-100m.
Toisellakin parilla tuli hylyllä jotain ongelmia ja tulivat suoranousulla hieman liian nopeasti pintaan. Onneksi tässäkään ei ollut mitään jälkiseuraamuksia. Jälleen oli hyvä muistutus, että kaikki pitää olla aina valmiina myös hätätilanteiden varalle.
Kun sitten viimeinen  pari oli ylhäällä, oli sumukin jälleen ympäröinyt meidät. Joten venemiehillä oli jälleen sokkoajoharjoitukset. Täytyy kyllä antaa tunnustus. Joutuivat ajamaan lähes kokomatkan laitteiden varassa. Raskasta hommaa.
Me taas luotimme heihin ja menimme saunaan. Mihinkäs se suomalainen lauantai-iltana muualle menisi. Kaikki kävivät useamman kerran ja niin saunaan tuli välillä hieman jonokin.
Loppumatkalla tuli vielä pimeyskin. Joten sumussa ja pimeässä ei kyllä mitään näkyvyyttä ollut.
Pääsimme kumminkin onnellisesti takaisin rantaan. Kamat pois veneestä ja autoihin. Vene ei jäänyt Herttoniemenrantaan, vaan suunnisti Pohjoisrantaan suoraan. Toivottavasti pääsivät sitten saunomaan ja nauttimaan virvokkeita.

Reisusta voidaan kiittää  Heseä joka organisoi, sekä Juhaa ja Mattia ja Marjan jotka toteuttivat keikan .
Alla pari kuvaa, jotka yrittävät kertoa kelistäkin.
 

Lastaus. Sumu tiivistyy jo kameran linssillekin	Sumu tiivistä kun ollaan matkalla. Teki myös ilmasta aika viileän.
Sukellustointaa. Marja toimi meidän kirjurina	Välillä keli helli. Edessä Meri-Tuuli ja veneessä Marja. Mutta missä Lammi luuraa. Klikkaa kuvaa.
Arin vene.	Juha ja Joke yrittää ymmärtää viistokaiun kuvia
Ei, tämä ei ole meidän veneeseen eksynyt romanialainen. Kyllä tämä on Timo	Vesa vilvoittelee saunan jälkeen
Matkalla välillä näimme jotain, välillä emme	Joissain kohdin aurinko aina yritti läpi
Esa	Jykä
Köysikela	Portaat
Ilmari takaa	Esa kuikkii takaluukusta. Sauna on Esan takana
Jykä	Lammi vedessä