Liveboard Thaimaa 2008

MATKAPÄIVÄKIRJA LIVEBOARD  THAIMAA 14.10 – 28.10.

Hesen perhe, Mia ja Riitta  olivat ensimmäisinä paikalla ja odottelivät jännittyneinä muiden matkalaisten saapumista. Tuula ja Esa pääsivät kumpikin toisella yrittämisellä keskiviikon lähdöllä (Pasi samassa koneessa) ja suurin osa muusta remmistä saapui perjantaina Bangkokkiin. Valitettavasti koneet välillä BKK ja Phuket olivat todella täysiä;  Tuula, Esa ja Pasi maleksivat kentällä  8 – 9 tuntia jatkolentoa odotellen, muut joutuivat ottamaan hotellin BKK:sta. Tosin matkanjohtaja Juhan opastuksella he saivat lähituntumaa myös elämään BKK:ssa eivätkä varmastikaan pitkästyneet
Juhan porukan täydennystekstiä....No BKK:ssahan me saatiin Make kiinni joka oli tullut Stogiksen kautta Thain siivillä sinne. Kun meille selvisi ettei ole mahdollista päästä Phukettiin perjantaina niin eikun hotellia etsimään ja sitten syömään. Löytyihän se ruoka paikka vaikka kaljaa ei saatukkaan. Robinson tavaratalon syöttölässä Hot Pan nimeltään nälkäisimmät Suomalaiset aloittivat raakojen merenelävien syönnin kunnes tarjoilija ei enää voinut seurata sivusta ja kaatoi murkinat kypsymään hot paniin. Myöhemmin illalla sitten lähdimme BKK:n yöhön syömään vaihteeksi ja katselemaan Patpongin nähtävyyksiä. Matkasta väsyneenä ilta jäi kuitenkin melko lyhyeksi ja päätimme mennä hyvän illallisen jälkeen hotellille. Seuraavana aamuna aikaisen herätyksen ja aamiaisen jälkeen kanavaristeilylle pariksi tunniksi. Näimme kelluvan torin ja paikallista asutusta kanavien sokkeloissa. Pitkähäntävene jätti meidät temppelialueen lähelle ja menimme katselemaan makaavan Buddhapatsaan ihmetystä. Nopean läpijuoksun jälkeen jatkoimme kukkatorin läpi kiinalaiskortteleita kohti jossa saimme syötyä. Aikataulu kiristyi joten päätimme mennä Sky train pääte-asemalle mahdollisimman nopeasti. Lyhyen mutta kiihkeän neuvottelun kahden Tuk tuk kuskin saattue lähti viemään meitä seitsemää henkeä kohti National Stadiumin asemaa. Välillä vastaantulevien kaistaa ajaen pääsimme asemalle jossa hyppäsimme viileään melkeimpä kylmään kyytiin Sky trainilla. Hotellilla odotti jo meidän pikkubussi joka vei meidät sitten kentälle. BKK-Phuket väli meni mukavasti isolla koneella busineksessa matkustaen jotkut jopa kyömyssä istuen. Matkaa olisi voinut olla kaksinkertainen matka, oli ne penkit niin mukavat. Tietysti meidän B Miia joka tuli Helsingistä asti busineksessa ei huomannut hirveän suurta eroa matkustamisessa. Pikkubussikyydin jälkeen saavuimme sitten Haataisen resortille jossa olivat jo aiemmin saapuneet odottelemassa meitä.
Perjantaina rauhallista löhöilyä altaalla ja lauantaina rannalla.
Blumps–Miia järjesti hupinäytelmän, kun Tuulan kanssa lähtivät ylittämään ”matalasta” kohdasta pientä laguunia päästäkseen ravintolaan syömään. Yks kaks kuului BLUMBS ääni ja Miia oli uponnut  kaulaansa myöden syvään veteen.
Rannalla nauru raikui !  Niin mistäköhän Miia sai sitten sen BB Mia nimen? (Businesblumps) 
Lauantai-iltana 18.10 vihdoin yhtä vaille koko porukka kasassa. Riemuhuudot kaikuivat Harrin ravintolassa, kun Jokelta saapui viesti, että koneessa ollaan !   Joke liittyi sunnuntai-iltana seuraamme ja pitihän Jokelle ohjelmaa järjestää.  Vietiin Joke yön tunteina vielä paikalliseen ruokapaikkaan syömään ja miesten pyynnöstä piipahdettiin vielä ns. tyttöbaarissa.  Joku onneton blondi (Tuula) erehtyi kilkuttamaan ravintolan isoa kelloa -  täysin seurauksista tietämättä. Kellon soitto tarkoitti ilmaista kierrosta kaikille !  Kiihkeä thaityttö halaili häntä koko illan ja miehet seurasivat touhua hämmentyneinä.
Harrin Tuna Resort oli todella miellyttävä paikka huilata, joskaan emme paljoa paikallamme viihtyneet. Jos emme olleet rättimarketeilla tai Phuketin ostoskeskuksissa shoppailemassa, olimme ravintolakierroksella tai Thai-hieronnassa. Ruoka Harrin ravintolassa oli herkullista ja eikä olutkaan päässyt loppumaan ! Harrin vaimo Teng oli ravintola-, hieronta-, peitto- sekä sairaanhoidosta vastaava. Kaikki asiat hoituivat mallikkaasti. Paikan lemmikit vahtikoira Pui-Ing  sekä kissa Tui Nui olivat vieraiden ilona päivittäin.  Altaassa vesi ei juurikaan vilvoittanut; olihan se jopa 37 asteista. Harmi vaan, ettei allasbaari ollut vielä auki, mutta saimme me silti sinne juomia...   Hesen Tiiastakin tuli viikossa vesipelkoisesta melkoinen vesipeto. Uinti ja sukeltaminen sujui jo kuin vanhalta tekijältä. 
Harrin hovikuljettaja logistiikkapäällikkö Tseng (miten lie kirjoitetaan) oli koko ajan käytettävissä, kun kyytiä tarvittiin. Hän odotteli kärsivällisesti lähistöllä ja oli heti soitettaessa jo paikalla. Kyytejä sai niin lentokentälle, ostoksille, baariin kuin rannallekin ihan pilkkahintaan. Parhaimmillaan kuski jaksoi istua Tico-Tico-baarissa aamu kolmeen porukan kotiinkuskausta odotellen.  Ja tupakkaa paloi.... 

Maanantai-iltana 20.10 viimein odotettu lähtö mv Jazzilla. Lähtö olikin vasta yhdeksän aikaan ja suoraan Chalongin satamasta. Majoituimme kahden hengen hytteihin ja kuuntelimme lyhyen opastuksen. Karmein uutinen porukalle oli, ettei olutta saanut juoda lainkaan päivän aikana – vasta viimeisen sukelluksen jälkeen. No, sehän me kestettiin (just ja just).
21.10. erittäin huonosti nukutun yön jälkeen herätys 6.30  (kuten joka aamu) ja pikaisen pikkupalan jälkeen ekalle dyykille. Ekana päivänä oli 4 dyykkiä:  Aamudyykki East of Edenissä palkitsi meidän kilpikonnalla, yödyykillä Honey Moon Bayssä nähtiin esim. vihreällä ”mättäällä” nukkuvat klowni/nemokalat ja raidallinen merikäärme.
Keskiviikkona 22.10. Elephant Head Rockilla oli erinäköisiä ja -kokoisia kivipaaseja, joiden väliin jäävistä kuiluista sekä läpimenoista sukelleltiin. Christmas Pointilla oli jonkin verran jo virtauksia, joiden kanssa ainakin osa hiukka kamppaili. Meren alla kuului valtava pauke koko sukelluksen ajan, kun aallot hakkasivat kiveä pinnan tuntumassa. Keliä oli ennen ja jälkeen dyykin. Siksi seuraava dyykki Breakfast bendillä olikin ihanan kevyt biodyykki riutalla, jolla bongattiin esim. isohko mustekala. Joku taisi jossain välissä olla niin kovasti innoissaan, että painovyökin unohtui...
Torstaina 23.10. päästiinkin merenalaiseen taivaaseen. Rochelieu Rock – hevosenkengän muotoinen kiviryhmä keskellä ei mitään. Värikkäiden korallien ympäröimänä valtavia eriväristen kalojen parvia. Bongattiin mm. valtava meriahven (seabarsh), seepioita, pipe fish sekä värikkäitä etanoita. Päivän kolmaskin dyykki tehtiin täällä ja se kannatti. Katselimme yli varttitunnin mahtavaa kahden seepiapariskunnan parittelua sekä parinvaihtoyritystä ja urosten uhittelua. Porukkaa oli ruuhkaksi asti parhailla paikoilla ja kuultiin veden alla jopa kunnon kiroiluakin, kun kuvaajat taistelivat parhaista paikoista. Viimeiden dyykki tehtiin hämärän jo hiipuessa.
Perjantain aamudyykki tehtiin Koh Pon pinaakkelilla, jossa oli huippuhyvä näkyvyys. Osa porukasta jatkoi välivedessä sukeltamista noin 10 minuutin ajan ja se oli mahtava kokemus. Näkyvyys oli 40 m, räpylöitiin n. 10 metrissä (pohja näkyi 40 m:n syvyydessä) ja joka puolella pelkkää sinistä (deep blue sea)  ja valtavasti kalaparvia.  Reissun viimeinen sukellus tehtiin Boon Song –hylylle, jossa bongattiin useita leopardikuvioisia Honey Moon murenoita sekä valkosilmämurenoita. Lisäksi iso kivikala ja useita isoja pallokaloja. Uipa muutama tonnikalakin juhlallisesti ohi. Mahtava dyykkisetti kaiken kaikkiaan !
Kaikilla oli aina kova kiire saada heti päivän vikan dyykin jälkeen  se eka kylmä Singha. Muutaman jälkeen raikui laivalla jo iloinen RAI RAI RAI !!!   Onneksi Jykä oli ottanut kitaran mukaan ja Ela kopioinut sanojakin (muistathan ensikerralla suurrennokset sokeille !), joten muun porukan ihmetykseksi pistimme kahtena iltana lauluksi. Sopimuksesta ilonpito päätettiin kuin seinään ja me kaikki  lähdimme  yhtä aikaa hytteihin – oppaiden ja muiden ihmetykseksi.  Meillä oli niin karismaattinen matkanjohtaja, että olihan sitä toteltava... heh heh ! Seuraavana iltana jo muutkin matkalaiset kaipasivat uutta laulutuokiota ja esittivät jo omia toivekappaleitaankin....
Ruoka laivalla oli taivaallista, joka kerta jotain uutta ja erilaista.  Ahnaat hyeenat (lue me) hyökkäsivät heti kimppuun, kun emäntä huusi: OKEY OKEY OKEY !   Oli päiviä, kun oppaat jäivät nuolemaan näppejään...  Eivät olleet ilmeisestikään aivan varautuneita nälkäisiin ja janoisiin suomalaisiin.  Juhan etukäteen tekemistä varoituksista huolimatta olut laivalla loppui jo torstai-iltana. Olivat varanneet kokonaiset 3 lavallista  (1 lava 24 tölkkiä) ja matkan aikana lainasivat toisesta veneestä vielä 2 lavaa.  Sehän ei ole yhtikäs mitään meidän janoisille sukeltajillemme – ja emmehän me edes juoneet, mitä nyt vähän maisteltiin.  Siitä me kyllä ääneen reklamoimmekin. Muuta valituksen aihetta emme sitten löytäneetkään.  Valitettava tapahtuma veneellä oli oppaamme Anun kaatuminen kamojen kanssa, ja turvonneesta jalasta huolimatta hän jaksoi vetää vielä kahden päivän dyykit. Maanantaina Anun jalka sitten leikattiin, koska se oli aika pahasti murtunut...
Eikä siinä kaikki... Reissun päätteeksi lähdimme Anun ja Mikan kotikuppilaan, jossa mallikkaasti kaikki vedimme kunnon tankotanssit (huom ei tango).  Make oli ehdoton ykkönen, liekö salaa harjoitellut.... Meininki oli taas RAI RAI RAI !  Tai jopa vähän yli....

Lauantaina porukoiden herättyä lähdettiin taas rättimarkettin shoppailemaan. Paluumatkalla ajettiin korkealle ”vuorelle” katsomaan suurta n. 50 m korkuista Budha-patsasta. Sitten kiireellä suihkun kautta Juhan järjestämään Drag show:hun Phuketiin.  Sunnuntaina 26.10. tehtiin retki Raya Yain saarelle, jossa uitiin Patok Bayn valtavissa aalloissa, käytiin Siam Bayn biitsillä Hannelen ”rapukisoja” katsomassa,  sekä snorklailtiin Ban Rayan riuttaa ihalemassa. Päivän lopuksi jouduttiin ”merihätään”, kun veneen starttimoottori hajosi. Korjausta odoteltiin bensan käryissä 3 varttia ja taas matka jatkui.
Maanantaina kiihkeimmät shoppailijat kävivät vielä täydentämässä varastojaan ja sitten iltapäivästä suuntasimmekin jo kohti kenttää. Kaikki pääsimme samaan yökoneeseen, Riitan ja Miian jäädessä Tuna Resortiin vielä nautiskelemaan....

Tuula

Kuvia eri paikoista (pictures)

Raya Yain saari