rissA-5.jpg (11058 bytes)
Ju-88 A5 mahdollisesti Suomessa

JU-88 A-5 no.6404  5.7.1941
Tietoja päivitetty 5.3.2008
Virtualpilots sivuilla tulee lisää tietoa. Kone olisikin tämän mukaan ammuttu alas. Käykää itse lukemassa.

Tietoja päivitetty 16.5.2003

”Malmille laskeutui 5.7.1941 iltapäivällä 8 Ju-88 konetta 806 laivueesta. Tarkoitus oli mennä pommittamaan Neuvostoliittoon alueelle, mutta keli oli huono maali alueella. Koneet tankattiin ja osa suuntasi Hankoon joka toimi varamaalina ja oli paluumatkalla. Koneen nousivat Malmilla ja suunnistivat kohti Hankoa. Saksalaiset olivat tehneet useaan otteeseen samalla tavalla. Hangossa oli voimakas ilmatorjunta, joten kohde oli haastava. Noin 19.00 lähestyttiin ja valmistauduttiin pommitukseen. Hangosta ammutaan voimakkaasti ilmatorjunnalla ja se osuukin yhteen koneeseen. Kone syttyy palamaan syöksyen lentokentän yli suoraan merelle. Kone iskeytyy rajusti veteen eikä miehistöllä ole mahdollisuuksia selviytyä. Muut koneet palaavat Suomenlahden yli tukikohtaan. Jälleen oli sota vaatinut neljän nuoren miehen hengen.”

 

Hankoniemi on venäläisten hallussa ja niemi on molempien puolesta linnoitettu vahvasti.  Sotatoimet alkoivat alueella 25.6.1941. Sitä ennen oli saksalaisia koneita jo pommittanut Hangon aluetta ainakin 22.6.

Ensimmäinen pommitus saksalaisilta Suomen kautta tapahtui 24.6.

Saksalaiset olivat yleensä menossa pommittamaan venäläisiä kohteita, mutta sään ollessa huono pommittivat sitten Hankoa.

Jälleen 5.7 keli esti JU-88 koneiden lennon Neuvostoliiton alueelle ja päätettiin pommittaa paluumatkalla Hankoa. Koneita oli ainakin kolme. Venäläisten ilmatorjunta pudotti yhden n.400m rannasta. Koneen miehistö kuoli todennäköisesti kaputissa , ainakin kolmen hauta löydetty ja kone jäi mereen. Koneen runko hajosi ja osat levisivät laajalle alueelle. Kone oli kääntynyt selälleen tai käännetty moottoreita irroitettaessa. Moottorit ja potkurit on nostettu 60-luvulla. Paikalliset ovatkin tietäneet hylyn sijainin melko tarkasti.

 

Sitten alkaakin meidän osa tarinasta. Saimme Heikki Moision ja Harri Köykkälän kautta kuulla 1996 lentokoneen hylystä Hangossa lähellä Ryssholmenin rantaa. Koneen piti olla venäläinen ja suht’ pieni. Eli alussa meillä oli hieman eri tieto koneen alkuperästä kun sitten saimme todeta.

Kesäkuussa 1996 lähdimmekin tutkimaan tilannetta. Paikka olikin ihanteellinen. Alle 4m vettä ja hiekka pohja.Tämän ansiosta näkyvyys yleensä hyvä ja valoa riittää. Mutta tuulella aallokko haittaa pohjassa toimintaa. Toiminta ajat ovat toisaalta pitkiä.

Rysholmenin edustalla olevasta Märagrundetilta lähdimme leveänä rintamana etsimään hylkyä. Hetkessä löysimmekin siiven, jäähdyttimen palan ja jonkin laitteen jota aluksimme luulimme moottoriksi. Kaikki olivat tietenkin lujasti hiekkaan hautautuneet. Koitimme hieman kaivaa ja saada ne paremmin esille. Osista ei löytynyt mitään mistä olisi voitu tunnistaa konetta paremmin.

Heinäkuussa näkyvyys oli paljon huonompi. Niinpä emme löytäneetkään edellisellä kerran osia. Olivat mahdollisesti hiekan peitossa. Laajensimmekin aluetta ja löysimmekin lisää jäähdyttimen osia, kaari ja mahdollisesti siiven tai peräsimen osan. Toisaalta löysimme kaksi rungon palaa joissa kiinni sähkölaitteita ja selviä palamisen jälkiä. Rungon osista päättelimme koneen olevan alkupäistä tieto isomman.

Seuraavan kerran kävimme syyskuussa, paikalla oli myös Sukeltaja RY:n ja ”Lentokillan”  porukkaa.Nyt nostimme joitakin pikku osia ja koneen alkuperämaa oli jo selvä. Nyt veikkailtiin olisiko se sittenkin ME109, vikaan meni sekin arvailu.

Koneesta nostettu rudder machine

 

 

 

 

 

Kaivoimme sissilapioilla runkoa esiin ja saimmekin uutta näkyviin. Kummastelimme rungon keskilinjan molemmin puolin löytyvää kolmen ”kalanpyrstön” sarjaa. Ne olivat peräkkäin kuin jotku loiskelevyt.

Myöhemmin tutkailtuamme runkokuvia totesimme niiden olevan runkosäiliöiden kiinnitys vaarnojen tankin puoleiset osat. Siis tankit olivat kumipusseja jotka kiinitettiin yläpuolelta suoraan runkoon. Löysimme lisää sähkölaitteita ja rungosta lähtevän siiven. Toisaalla olimme saaneet kaivettua ns. moottorin esille ja yritimme tuoda se rantaan. Raahatessamme sitä suunnistimme tuuliselle puolen saarta ja siitäkös se ei noussutkaan. Jouduimme jättämään veteen ettemme rikkoisi itseämme ja laitteitaamme. Nostetut osat vietiin ilmailumuseolle ja siellä vahvistettiin koneen olevan saksalainen. Samalla meille selvitettiin pelinsääntöjä. Kone on sotamuseon ja luvat on haettava sieltä. Hommaan alettiin ilmailumuseon kautta viemäänkin eteenpäin.

Kävimme hylyllä vielä marraskuussa. Nyt saimme nostettua ns. moottorin. Osoittautui Siemensin valmistamaksi ”rudder  machineksi”, autopilottiin liittyväksi osaksi. Jälleen osat toimitettiin museolle. Samalla kone varmistui JU-88:ksi.

Talven aikana suuniteltiin seuraavia sukelluksia hylylle. Samalla museo ja Moisio tutkivat arkistoja ja kokoajan tuli lisää informatiota.

Kevään aikana kokoontui ilmailumuseon johdolla kasa sukellus-seuroja Finnairin sukeltaja, Dipnoi divers, Sukeltajat ry ja Postin sukeltajat. Sovittiin pelinsäännöistä ja kesän toiminnasta. Tarkoituksena kartoittaa, kuvata ja löytää jokin tunniste, josta voidaan kone yksilöidä.

1997 toukokuussa aloitettiin kartoittamalla vielä tarkastamattomia alueita. Uusia löytöjä ei tehty ,mutta vanhat saatiin poijutettua.

Kesäkuussa puhdistettiin poijutetut kohteet ja niitä myös kuvattiin. Samalla alkoi löytyä osia joista löytyi numeroita. Näistä saatiin jo riittävästi tietoa ja arkistoista kaivettu tieto kertoi mikä kone ja milloin katosi.

Näissä tutkimuksissa oli mukana paljon porukkaa eri kerhoista. Työ edelleen hankalaa, koska alueella yleensä voimakas tuuli. Ei suojaavaa saaristoa, vaan pääsee nostamaan aina voimakkaan aallokon. Kesällä kaivettiin ja tutkittiin. Lopullinen finaali ajoitettiin meidän syysleirin ajaksi. Tarkoitus oli hommata ”mammutti” jolla putsata runkoa ja muita kohteita. Kaivamalla saimme vain vähän näkyviin.

Syysleirin alkaessa sitten saimme kuulla Teredo Navalis tuleekin pumppaamaan ja Rape Koivusaari porukoineen tulee myös avustamaan tutkimuksissa. Meille jäi oikeastaan apuhommat. Osa oli mammutin päässä ja joku ajoi kumpparilla porukkaa rannasta.

Teredo ankkuroitiin kohteen rungon päälle. Mutta keli aiheutti paljon ongelmia. Kuten mammutin letkut oli lyhyet koska vene keikkui liikaa. Tietenkin koko viikko oli tuulinen. Myös paikalla pysyminen aiheutti ongelmia, ankkurointi piti vahvistaa. Silti viikon aikana saatiin kone dokumentoitua ja joitakin osia nostettua. Varsinainen kaivuu epäonnistui hieman. Keli toi uutta hiekkaa aina kaivettuun alueeseen.

Lopulta voidaan sanoa tavoitteen täyttyneen. Kone pystyttiin tunnistamaan ja yksilöimään.

Sukelluksia hylyllä tehtiin ainakin 10 viikonloppuna ja yksi leiriviikko. Sukelluksia tehtiin lähes 200. Mutta taustalla tehtiin kovasti töitä. Tutkittiin arkistoja aina Saksaa myöten. Hankittiin sponsorointia. Vaikka lähes kaikki sukeltajat tekivätkin ilmaiseksi töitä meni kaikenlaiseen kaluston vuokriin ja polttoaineisiin paljon rahaa.

Projekti näkyi myös tiedoitusvälineissä.

Osat on näytillä ilmailumuseossa.

 

HUOM. Hylky edelleen Sotamuseon ja näin sieltä myös saatava lupa sukeltamiseen hylyllä.

 

Tässä pieni luettelo lähdeteoksista joita jouduttu käyttämään tutkimuksissa:

Lentokoneen käsikirja JU-88                     Lentokonetehdas

JU-88                                                        Tehtaan käsikirjat ja manuaalit, useita kirjoja

Hankoniemi toisessa maailmansodassa        Lappalainen Niilo

Jatkosota ilmassa                                       Pajari Risto

Hankoniemi 1940-1941                             Silvast Pekka

Luftwaffen pohjoinen sivusta                       Valtonen Hannu

Hangon rint.tiedust.päiväkirja24.6-287.1941
Deutsche Dienststelle Berlin  Tappioilmoituslista

Maastokartta 2011 08

Lukuisat haastattelut selvittivät kadonneiden osien kohtaloita ( moottorit, potkurit).

Helsingin sanomat
Hangon lehti

Mukana oli suuri joukko porukkaa
Moisio Heikki                                            Koko projektin aloittaja ja taustatietojen hommaaja (Finnairin Sukeltajat)
Harri Köykkälä                                        
Projektin aloittaja ja kuvaaja
Tapio Suhonen                                           koordinoija ja tutkija Suomen ilmailumuseo
Sukeltajia:
Dipnoi divers ry
Finnairin Sukeltajat
Postin sukeltajat
Sukeltajat ry
Terredo
Sekä muita, kuten museon väkeä ja yksityisahenkilöitä