Hylky nimeltä EGGO

Aluksen uppoamisen mukana hävisivät myös kaikki laivan asiapaperit. Meriselitys on perämies Johannes Krusen kertomuksen mukaan ylöskirjoitettu ja allekirjoituksilla oikeaksi vahvistettu.
Alus lähti Blythistä Englannista 31.10 1921 hiili ja koksi lastissa, määränpäänä Tammisaari. Kielin kanava läpäistiin 3.11. Tullessaan Öölannin pohjoisrannikolle 6.11, nousi myrsky. Russaro sivuutettiin 7.11. Pimeyden johdosta kapteeni päätti jäädä avomerelle, jatkaakseen aamulla Jussarosta Tammisaareen luotsin kanssa. Vahtivuoroni oli klo 20.00-24.00, heti vahtiin tullessani konetehot alennettiin puoliteholle ja otettiin suuntimat Russaron ja Jussaron majakoista. Sain käskyn pitää kurssin välillä Russaro-Jussaro. Tuulen vahvistuessa oli otaksuttavaa, että olimme poissa linjalta, mikä vahvistui kun otin viimeisen suuntiman n klo 23.00 jolloin Jussaron majakka katosi näköpiiristä. Koneet alennettiin hiljaiselle. Klo 24.00 annoin kapteenille tilanneselvityksen ja menin koijaan nukkumaan. Aamuyöstä havahduin, kun alus tärähti voimakkasti. puoliunisena oletin sen johtuvan kovasta merenkäynnistä. Seuraava vahtini alkoi klo 04.00, tällöin kapteeni ilmoitti meidän osuneen klo 02.20 johonkin tuntemattomaan vedenalaiseen esteeseen. Alus sai pienen vuodon, ensimmäinen perämies oli poistanut vettä ruumasta. kello neljän jälkeen vuoto lisääntyi ja alus kallistui 10 astetta styyrpuurin puolelle, kalistuma oikaistiin täyttämällä vastapuolen tankki. Tässä tilanteessa kapteeni päätti päästä Hangon satamaan ja kurssi muutettiin. Klo 06.00 havaittiin tuntematon alus matkalla pohjoiseen. Alus kallistui lisää styyrpuurin puolelle. Klo 07.00 lähetettiin hätäsignaali ja pyysimme ko. laivaa lähemmäksi, mutta kutsuun ei vastattu. Noin klo 08.00 havaittiin oikealla Segelskärin merimerkki. Pelastaakseen laivan ja sen lastin päätettiin pyrkiä Hästö-Busöön, sinne päästyä kallistuma oli jo 20-25 astetta. Laivan kriittisen tilan vuoksi kapteeni päätti 9.11 turvautua Suomalaiseen pelastusalus Frejaan. Pelastus sopimus tehtiin Suomen merilain mukaisesti. Freja kiinnittyi laivan kylkeen estääkseen sen kallistumisen. Vettä oli keulassa jo 7,5 jalkaa, pumpuilla saatiin vedenpinta alenemaan 2 jalkaa tunnin aikana. Sukeltajat lähetettiin tutkimaan laivan pohjaa, ainut löytynyt pieni niitinreikä tukittiin puutapilla sukeltajan toimesta. Pummppauksen johdosta laivan kalistuma oikeni ja keula nousi. Iltapäivällä 11.11 kapteenit päättivät ajaa laivan Tammisaareen. Luotsi ja tulli tulivat laivaan. Lähdettäessä laiva oli kallistut n. 10 astetta, Freja seurasi 300 metrin päässä takana. Ollessani vielä laivan peräosassa sivuutimme Hästö-Busön läntisen kulman. Laiva kallistui hitaasti oikealle puolelle, en pitänyt sitä merkittävänä vaan oletin sen johtuvan merenkäynnistä. Päästyäni komentosillalle laiva kallistui äkisti. Kapteeni käski kaikki miehet konehuoneesta ylös. Yritimme rantauttaa laivaa, mutta se ei totellut ohjausta. Yritin vapauttaa pelastusveneneiden köydet, mutta en päässyt oikealle laidalle. Keula painui veden alle ja laivassa olo tuli mahdottomaksi. Miehistö ryömi takasillalle ja yritti pelastautua uimalla. Muita yksityiskohtia en muista. Minut pelastettiin Frejan veneeseen. Mitään räjähdystä ei ollut ja laiva uppposi klo 11.30 minuutissa. Freja suoritti 10 minuutin etsinnän, suuntasi sitten Tammisaareen. Meidät toimitettiin hoitoon, josta pääsimme pois 12.11 klo 08.00.
Koska valan tehnyttä tulkkia ei ollut Tammisaaressa ja tämä selitys alunperin tehtiin saksaksi, varaan mahdollisuuden käännösvirheiden oikaisuun.
Koska tämä selitys täsmää alkuperäisen selityksen kanssa, haluan minä ja muut eloon jääneet vapauttaa varustamon ja itsemme kaikesta vastuusta lastinomistajaan ja muihin keitä asia koskee, koska niissä olosuhteissa teimme voitavamme laivan ja lastin pelastamiseksi.

EGGOn etsintää

Joka kesä veneillessään Tammisaaren saaristossa, Moision Hessu kaikuluotasi merenpohjaa löytääkseen EGGOn. Aloittaen Hästö-Buson läheltä aluksen oletettua kulkureittiä kohti Tammisaarta. Vuosia kului eikä haaviin jäänyt mitään. Etsimisestä oli tullut rutiini asia, eikä se enää niin kovasti innostanut. Lomaillessaan kesällä 1986, veneen kaiku näytti ison piikin, käännös ja takaisin varmistamaan. Selvä juttu alla oli jotain suurta. Naara veteen ja naaraamaan venettä kiinni. Vasta usean yrityksen jälkeen naara tarttui pitävästi kiinni. Sukellusvehkeet kiireellä ylle ja molskahdus veteen. Pimeys alkoi 20 metrin syvyydessä, alaspäin vielä. Lamppu valaisi naaraa joka oli jonkinlaisessa kaiteessa kiinni. Lähemmpi tarkastelu osoitti sen tosiaan olevan kaide ja tukevasti kiinni rautaisessa laivassa. Näkyvyys oli kehno, mutta vuosien työ oli kannattanut EGGO oli nyt paikallistettu.
Heti löytymisen jälkeen Hessu kirjoitti varustamolle Saksaan kysyen luvan sukeltaa EGGOssa ja irroittaa ja nostaa esineitä aluksesta, sekä mahdollisesti varustamoa kiinnostaneita tavaroita. Varustamo vastasi, ettei ole kiinnostunut mistään esineistä eikä heillä ole sukeltamista ja esineiden nostoa vastaan mitään vaateita. Sukeltaminen ja esineiden nostaminen tehdään sukeltajien omalla vastuulla, varustamo ei ota mitään vastuuta mahdollisesta meren saastumisesta tai sukellusonnettomuuksista.
Kerholla oli nyt lupa irroittaa ja kerätä kamaa EGGOsta. Irtotavaraa löytyy vielä tänäkin päivänä, tosin aina vaikeammin päästävistä paikoista. EGGOn kuvagalleriasta löytyy viitteitä nostetuista esineistä.