Vasemmalta Mari, Eila, Veronika, Teija, Tiina ja
alistettuna Timo
Our lady team
Vuoden 1998 ASCA sukelluskilpailut järjestettiin tällä kertaa Sabenan
isännöimänä Belgian Lommelissa. Matkaan oli valittu Finnairin puolelta edellisiin
vuosiin nähden hieman poikkeuksellinen kilpailujoukkue: 5 naista ja allekirjoittanut
joukkueenjohtaja (=vahti). Ehkä odotuksissamme tällä kertaa ei ollut aivan kirkkain
mitalli, mutta joukkueen henki ja tahto näyttää muille suomalaisten naisten
kilpailukunto oli vankka.
Matkaan lennähdimme perjantai-iltapäivänä ja heti lähdössä muutimme etukäteen
luodut taktiset kuviot uusiin suunnitelmiin - matkasta jäi yhdet räpylät ja yksi
sukelluskassi oli suljettu vankasti ja avain tietysti keittiön pöydällä. Joukkueemme
koostui kahdesta ATK-nerosta, kahdesta lentoemännästä, lentokoneasentajasta ja
myyntimiehestä, joten laaja-alainen ammattitaito oli liikkeellä. Lisäksi mukana oli
yksi aviomies ja herra Koskinen teknillisenä neuvonantajana.
Matkalla Brüsselistä kilpailupaikalle tutustuimme samalla Belgian maaseutuun. Ajoimme
viehättävien kylien läpi, missä kauniit pihat ja pensasaidat saivat oman ihastuksemme.
Perillä kilpailu ja majoituspaikkamme oli Centerparksin lomakylä. Kylä oli rakennettu
ison tekojärven ympärille ja keskuksena toimi iso kylpylärakennus. Majoittumisen
jälkeen nautimme illallista järven toisella puolella. Valitettavasti saapuminen
lomakylään oli tapahtunut pimeän aikana ja illallisen jälkeen lähdimme pienryhmissä
kohti majapaikkaamme. Aamulla selvisi, että kaikki olivat vaeltaneet muutaman kilometrin
harhaan erilaisia reittejä, mutta vihdoin kaikki löysivät perille.
Kilpailupäivänä vettä tihkutti aamulla ja joukkue valmistautui kilpailuun. Viime
hetkellä vaihdoimme vielä kokoonpanoa lähinnä viimeistely- ja tyhjennysharjoituksen
tulosten perusteella - myös vajaa räpyläluku ja uima-asujen lukumäärä vaikuttivat
muutoksiin. Pintauinnit suoritettiin kovin mutaisessa vedessä yhdellä radalla.
Henkilökohtaiset tulokset eivät vielä ole valmistuneet, mutta Marin 400m räpyläuinti
selällään ja vastaavasti Teijan murhaava katse 300m kääntöpaikalla eivät jääneet
huomaamatta. Lisäksi Teija sai viimeisellä lenkillä Sabenan uimarin kiinni ja ui sanan
varsinaisessa merkityksessä "äijän yli".
Sukellustehtävää varten vaihdoimme maata. Menimme paremman näkyvyyden toivossa toiseen
lomakylään Hollantiin. Siellä tehtävänä oli laskeutua "hylylle",
suunnistaa suunnassa 175 puoli järveä ja pienen poijun jälkeen jatkaa suunnassa 150
vastarannalle. Ensimmäinen hämmästys oli, kun otimme suuntaa pinnalla järven keskellä
oleviin saariin ja kuinka ollakaan kohta saaret olivat vaihtaneet paikkaa. Tehtävä meni
siis kelluvien saarien alitse. Ainoa, joka löysi välipoijun oli Eila, joka sukelsi
ratamestarin kanssa. Muut hukkasivat noin 30cm näkyvyydessä välipoijun, mutta molemmat
meidän joukkueet osuivat todella hyvin maaliin. Hupisukellukset eivät tässä
näkyvyydessä oikein innostaneet, joten takaisin vaan Belgiaan.
Iltajuhlassa palkinnot jaettiin 1 Air France 2 Lufthansa 3 Sabena ja 4 Finnair mutta vaan
niukasti
Sabenalle hävinneenä. Illan juhlassa keskustelua herätti Carcoluxin viime hetken
poisjäänti, sekä Swissairin ja Air Linguksen poissaolo. Niinpä kapteenien kokouksessa
esiin otettiin ehdotus uusista säännöistä ja ne on nyt toimitettu myös Finnairin
sukeltajien arvioitaviksi. Uusilla säännöillä toivotaan sukeltamiseen liittyviä
tehtäviä enemmän ja mukaan otettaisiin myös kulttuuria. Nähtäväksi jää
kilpaillaanko Saksassa uusilla säännöillä jo ensi vuonna?
Sunnuntaina pakkaaminen ja paluu sujuivat jo ripeästi. Yö- ja aamu-uintien jälkeen
virkeä ryhmä siirtyi lentokentälle ja paluumatkalla emme edes tutustuneet Belgian
maaseudun ihmeellisyyksiin. Edustimme ylpeästi yhtiötämme ja maatamme ja pikkujouluissa
muistamme parhaiten kunnostautuneita joukkueen jäseniä pienin "muistolahjoin".
Joukkueestaan ylpeä Timo
|
 |
Meidän ja muitten porukkaa